Kun vuosia sitten yliopiston kurssilla luennoitsija sanoi, että muotoilijan täytyy olla kaikkien alojen ammattilainen, en silloin vielä täysin ymmärtänyt, mitä hän sillä tarkoitti. Muotoiluprojektissa muotoilija hyppää mukaan muotoilemaan tuotetta, joka voi olla miltä tahansa teollisuuden alalta, myös muotoilijalle ennestään täysin tuntemattomalta. Tällöin muotoilija joutuu omaksumaan nopeasti suuren määrän tietoa tuotteen ympäriltä pystyäkseen toteuttamaan muotoilun. Tästä yleisesti koko muotoiluprosessi usein alkaakin ja tuota prosessia kutsutaan benchmarkkaukseksi. Benchmarkkauksessa tutkitaan jo olemassa olevia vastaavia tuotteita ja teknologioita, jotka voivat liittyä muotoiltavaan tuotteeseen. Lisäksi tutkitaan muotokieltä tuotteelle. Bencharkkauksesta syntyvä tieto on haastava jäsennellä, mutta sitä voi selkeyttää mindmappien, moodboardien tai muiden vastaavien avulla.
Benchmarkkauksen jälkeen ideoista luonnostellaan karkeita konsepteja. Konseptit voivat olla muototutkielmia ja visuaalisia keskusteluja niistä ajatuksista, joita benchmarkkauksesta syntyi. Näitä karkeita konsepteja tai luonnoksia voidaan toteuttaa jonkin suuremman tuotteen yksittäisistä osista tai palveluista tuotteeseen liittyen. Konsepteja tehdään useita ja niitä tarkastellaan ja seulotaan. Esimerkiksi ohjaamon tapauksessa arvioidaan monenlaisia asioita, kuten valmistustekniikkaa, brändäystä, käyttömukavuutta tai ulkonäköä. Mikäli jokin konsepti ei täytä sille asetettuja lukuisia kriteerejä, vaikka se olisi kuinka upea visuaalisesti, tiputetaan konsepti taustalle ja keskitytään paremmin kriteerit täyttäviin konsepteihin.
Tavoite prosessissa on tietenkin päätyä yhteen hyvään lopputulokseen, mutta niin kauan kun on aikaa ja liikkumavaraa, on konsepteja hyvä iteroida yhä uudelleen ja uudelleen. Jos yhteen hyvältä vaikuttavaan konseptiin jää liiaksi kiinni, on mahdollisuus, että jokin toinen vielä luonnostelematon konsepti voi olla sitäkin parempi.
